— Diana! karjaisi Löfman uudelleen.
Koira huomasi, ettei enää maksanut vaivaa teeskennellä huonokuuloisuutta, jos mieli säästyä ikäviltä jälkiselvityksiltä. Vastahakoisesti, häntä koipien välissä palasi se saunan luo takaisin.
Opettaja sai pojat vihdoin jälleen riveihin ja piti heille lyhyen, mutta valaisevan luennon urhoollisuudesta, esittäen Kettusen Kallen tämän hyvän ominaisuuden ruumiillisena esikuvana. Pojat taas loivat Kalleen silmäyksiä, jotka eivät ennustaneet hyvää urhoollisuuden perikuvan lähimmälle tulevaisuudelle.
Proviisori talutti nyt koiraansa saunan ympärillä. Pojat seurasivat jännittyneinä tätä tärkeää toimitusta.
— On parasta antaa sen nuuhkia Kinnariakin, huusi opettaja.
Kinnari lähestyi heti koiraa, alttiina palvelukseen.
Diana nuuhkaisi hänen lapikkaanvarsiaan, mutta haju ei kai miellyttänyt, koska se kääntyi heti pois ja näytti kyllästyneen koko kujeiluun.
Proviisori vilkaisi opettajaan odottaen lisäohjeita.
Opettajaa alkoi harmittaa. Hän oli odottanut, että koiran pelkkä läsnäolo olisi saanut syyllisen tai syylliset tunnustamaan. Kun niin ei ollut käynyt, niin oli mahdollista, ettei kukaan koululaisista ollutkaan rikkonut ikkunaa.