— He, he, he! nauroi isäntä kohteliaisuuden vuoksi, vaikka ei ymmärtänytkään kuorelampilaisen sukkeluutta. Mutta sitä minä vain ihmettelen, että se heti osasi lurjuksen niskaan käydä, vaikka oli juuri paikalle tullut.
Mutta siitä suuttui kuorelampilainen ja kysyi, että kuka se on sanonut, että se lurjusta hätyytti. Kyllä vissiin poliisikoirassa itsessään suurempi syy oli.
Isännästä tuntui, että asiassa oli jotain hämärää.
— No tottakai sitä lurjukseksi saa sanoa, kun se ne ruudut särki…
— Niin, vaan siitäpä se onkin kysymys, kuka ne särki. Ei suinkaan meidän koira mene oman talon tavaroita rikkomaan.
Nyt alkoi vähitellen itsekullekin selvitä, että toinen puhui pellosta, toinen pellon aidasta. Siitä syntyi molemminpuolisia selvittelyitä, kunnes tuli ilmi, etteivät poliisit olleet koululla käyneetkään.
— Sittenpä tällä kylällä on useampia poliisikoiria, arveli isäntä.
— Kyllä on sitten tällä kylällä rosvoilla tiukat paikat, ihmetteli kuorelampilainen.
Poliisit olivat ääneti hörppineet kahvinsa, mutta katsoivat nyt ajan tulleen sekaantua keskusteluun.
— Ei tässä läänissä ole muita poliisikoiria kuin tämä Pella, ilmoitti
Ratilainen. Niin että kyllä se on akkojen lorua koko se koulun juttu.