— Se on hyvä juttu, sanoi Ratilainen. Sitten niiden on pitänyt enemmältä kävellä tämän tiinun ympärillä, niin että siinä pitäisi jälkien hyvin tuntua.
Bella sai tutustua permantoon tiinun luona. Se nuuhki sitä tarkasti, ja
Makkonen yllytti:
— Hae rosvo, Pella, hae rosvo!
Sitten alkoi koira nykiä talutusnuoraansa ja Makkonen hellitti sitä senverran, että Bella pääsi vapaasti liikkumaan.
Koira alkoi kulkea ympäri: lattiaa kuono maassa, meni uunin luo ja pyrki sitten ovelle päin.
— Jopas taisi saada jäljistä kiinni, iloitsi isäntä. Ovella koira haukahti lyhyesti.
— Se tahtoo porstuaan, tulkitsi Ratilainen.
— Olisivatkohan ne porstuassa käyneet? arveli Makkonen.
— On ne voineet käydä, päätteli isäntä. Ja ovat voineet sitä kautta poiskin mennä, jos niikseen tulee. Mukavampihan se oli porstuan kautta iso kantamus viedä kuin ruveta sitä ikkunasta laahaamaan.
— Niin, ja kun tiesivät koko talon nukkuvan, lisäsi Ratilainen.