— Se menee tästä ensin meidän karjamaille, mutta sitten tulee sieltä kyllä Korven kylä vastaan… ja sitten koko muu maailma…
— No osataanhan tässä sitten.
Isäntä toivotti onnea matkalle ja kääntyi takaisin pihaan, missä paikalle saapunut Kinnari nauravalle väkijoukolle teki selkoa Löfmanin "poliisikoiran" urotyöstä.
— Mutta kyllä tässä on toinen koira, vakuutti isäntä. Se kun kerran vain nuuhkaisi, niin kohta oli jäljen päässä kiinni, ja niin läksi rohkeasti kuin olisi syntymästään asti sitä tietä kulkenut…
Naapurit alkoivat hajaantua kukin taholleen, koska ei ollut luultavaa, että poliisikoirasta toistaiseksi pitkään aikaan mitään kuuluisi.
Poliisit sillä aikaa painuivat karjatietä myöten edelleen ja katosivat lopuksi metsikköön.
XI
Juuso Paakkula oli tullut mökilleen, syönyt eilistä kalakukkoa, ryypännyt kahvia palanpainikkeeksi, käynyt korjaamassa niityn aitaa, palannut kotiin ja ryhtynyt paikkaamaan Jykkälän Annastiinan lyhytvartisia navettalapikkaita.
Hänen vaimonsa Kaisa karttasi villoja.
— Kuuluikos sinne Jykkälään erikoisia? kysyi Kaisa.