— Niin, jotta: ei olisi uskonut, että…?
— Olisi se ollut opettajalle mukava juttu, jos olisi tämä uuninkorjaus jäänyt pakkasille — niinkuin nyt esimerkiksi helmikuuhun, arveli Kinnari ikäänkuin kuulematta Paavon kysymystä.
Kinnari pisti vielä kerran päänsä uuniin hartioita myöten, tuntui raaputtavan jotain kynsillään, nousi sitten pois ja alkoi tehdä lähtöä.
— Hajoitanko minä sitten tuon uunin? tiedusteli hän opettajalta piippuaan sytytellen.
— Annahan olla huomiseen vielä, epäsi opettaja.
— Vaan jospa tulee pakkanen, niin on paha…
— Onhan se vähän pakkasiin päin ollut, mutta vaikuttaneeko tuo nyt yksi päivä sinne tai tänne.
— Minulla kun olisi tänään niin hyvää aikaakin, jatkoi Kinnari esitystään.
— Eikö tuota liene Kinnarilla näin syksyllä yhtä hyvää aikaa joka päivä, arveli opettaja. Saisit sen muuten minun puolestani hajoittaa vaikka paikalla, mutta taitaa olla paras puhua johtokunnan esimiehen kanssa, kun tässä tulee enemmän korjaamista kuin ensin luultiin. Ettei tulisi mitään rettelöä.
— Niin, voisihan siitä tulla Lumperin kanssa ronkelia — näinkin selvässä asiassa, myönsi muurari. Minä tulen sitten illalla kuulemaan.