Kinnari koputti vielä uunia päältäkin päin rystysillään kuin ääntä kuulostellen, ja sanoi lähtiessään:
— Vai rosvoja siellä on Jykkälässä käynyt? Ja ovessa hän vielä huomautti:
— Pyytäisit häntä vaikka poliisikoiran kaupungista.
Jykkälän Paavo istui kotvasen äänetönnä. Hän oli odottanut, että opettaja käskisi ottamaan uuden savukkeen uunin reunalta, mutta kun ei lukemiseensa syventynyt opettaja sitä huomannut tehdä, kaivoi hän tupakkapuntin povestaan ja alkoi poltella omiaan.
Vihdoin hän rykäisi ja sanoi:
— Ei se taida olla aivan tuhma mies tuo Kinnarikaan — näin muurarismieheksi.
— Mikäpäs sillä Kinnarilla olisi vikana, arveli opettaja sanomalehden takaa.
Paavo poltteli edelleen, ja Kinnari alkoi tuntua hänestä oikein nerolta.
— Minä kun läksin opettajalta tiedustelemaan, mitä niille rosvoille tekisi… panisiko ilmoituksen lehtiin vai muuta… niin nyt tämä Kinnari heti sanoi, vaikk'en minä häneltä kysynytkään, että poliisikoira kaupungista. On sillä järjen itua sen verran kuin tuossa varsinaisessa talon isännässäkin, vaikka onkin vain muurari ja Tuusniemeltä kotoisin.
— Niin, eipä se taitaisi ollakaan hullumpi tuuma, se koiratuuma, myönsi opettajakin.