— Taisihan tuo olla semmoinen keskikokoinen lyhytkarvainen koira.
Vähän hontelolta se minusta näytti, minkä kerkesin siinä sitä katsella.
— Kun et kääntynyt takaisin Jykkälään katsomaan, miten ne sillä koiralla…
— Mitähän katsomista tuossa sitten olisi ollut. Koira kuin koira. Ja oli tuolla sitä väkeä jo minuttakin tarpeeksi… sitä oli siellä ukkoa kuin kuntakokouksessa.
— Vai niin oli paljon tullut katsojia! ihmetteli Kaisa.
— Niinhän noita oli. Ne poliisit ihan noitumaan rupesivat, kun kuulivat, että sinne oli niin paljon sitä väkeä kertynyt.
— No mitähän ne nyt siitä?
— Sanoivat, että sotkevat kaikki jäljet sekaisin… ja taitaahan se vähän semmoista ollakin.
— Voipihan se olla… terveenäkö se oli se emäntä?
* * * * *
Poliisit seurasivat sillä aikaa koirineen jälkiä.