Törö-Jussi meni tupaan ja sanoi isäukolleen:
— Jos ne sinulta kyselevät, niin älä sano mitään. Älä aukaise suutasi, ettet sotkeudu puheissasi! — heittäydy hölmöksi…
Ukko yski uunilla mitään vastaamatta, ja Törö-Jussi alkoi katsella ikkunasta. Kusti oli juossut saman tien takaisin kuin oli tullutkin.
— Ei se akka ala joutua, murisi Törö-Jussi levottomana.
Emäntä ennätti kuitenkin takaisin, ennenkuin etsivät tulivat.
— Sinnekö sinä ne veit vanhaan latoon?
— Sinne… työnsin heinien alle ovenpieleen… ei ollut aikaa kätkeä paremmin, läähätti emäntä.
— Mene nyt navettaan ja sano, jos mitä kysyvät, että minä kävin tänä aamuna Kytölässä ja poikkesin Jykkälän kautta takaisin tullessani.
— Hyvä isä kuitenkin! huokasi emäntä ja meni navettaan.
Törö-Jussi tuijotti kankein silmin ulos ikkunasta. Taivaalla ajelehti mustia pilvenjönkäleitä, metsä huokaili raskaasti syksytuulessa, ja pihaton veräjän vieressä aidanseipäässä oleva väkkärä vääntelehti levottomana tuulenpuuskauksissa ja läpätti pahaenteisesti.