— Tietääkös isäntä, mistä me nyt isäntää syytämme? jatkoi Makkonen kuulusteluaan.
Vallitsi hetken vaitiolo. Bella rähisi entistä kiukkuisemmin.
— Ka, mistäpäs minä sen… lausui Törö-Jussi verkalleen. Yksi saattaa syyttää yhdestä, toinen toisesta. Juutastako se tuo koira minulle terhentää?
— Taikka emmehän me oikeastaan syytä ketään, lisäsi Ratilainen selitykseksi. Emmekä epäile ketään. Vaan tuo koira kun ketä syyttää, niin meidän pitää sitten niinkuin viran puolesta käydä asiaan käsiksi.
— Mikähän koira se sitten on? tiedusteli Törö-Jussi välinpitämättömän näköisenä katsoa muljauttaen Bellaan.
— Joo, tämähän se on se tämän läänin poliisikoira, ilmoitti Makkonen
Bellan arvon.
— Vai se se on se poliisikoira, ihmetteli Törö-Jussi. Eipähän näet ole tullut perätyksi, onko niissä puheissa mitään perää, kun ne ovat tuolla kylällä jotkut olleet tietävinään, että siellä kaupungissa olisi semmoisiakin koiria. Tottahan se sitten taitaa kumminkin olla.
— No tottapa tietenkin, vakuutti Makkonen. Tässä on nyt yhdeksi esimerkiksi ihan elävä ja hyvin etevä poliisikoira… ja se haukkuu teitä.
— Niinhän tuo näkyy haukkuvan, myönsi Törö-Jussi kiistämättömän tosiasian. Mitähän se mahtanee minusta haukkua? aprikoi hän sitten.
— Me olemme pitäneet tuolla Kytölän kylällä poliisitutkintoa muutaman varkauden johdosta… ei ole tainnut isäntä kuullakaan? aloitti Makkonen kavalasti.