Tunnin kuluttua, kun Ratilainen hikisenä ja vaatteet mullan ryvettäminä kömpi ylös tuvan permannossa olevasta luukusta, sanoi Törö-Jussi, joka oli penkillä piippuaan imeksien seurannut tarkastuksen menoa:

— Ei taida löytyä niitä Jykkälän tavaroita…

Ratilainen ei vastannut mitään.

— Katsoitko sinä tarkkaan sen sillan aluksen? kysyi Makkonen, joka tuli sisään aitasta.

— Tarkastelinhan minä sitä…

— Navetan ja tallin parvi ja liiterit pitäisi vielä penkoa, järjesteli Makkonen viranomaisten tehtäviä. Tässä tulee vähän häirinkiä talon töille, pyyteli hän emännältä anteeksi, mutta ei tämä enää pitkään kestä.

— Eihän tässä tämmöisessä talorötiskössä mitään niin erinomaisia töitä olekaan, sanoi emäntä.

— Panisit akka vaikka kahvipannun tulelle, ettei tarvitsisi vieraitten koko päivää kuivin suin olla, ehdotti Törö-Jussi vaimolleen.

— Sitähän minäkin tässä justiinsa arvelin, sanoi emäntä ja alkoi liikutella kahvipannua pankon ääressä.

— Eipä sitä tämmöisille vieraille tavallisesti kahvia pistoovata, huomautti Makkonen, niin että olisihan tässä nytkin kahvitta välttänyt.