Jykkälän Paavo valmistui nyt vihdoinkin lähtemään ja hyvästeli ihmetellen ajan kulumista.
— Ka, kun on jo tullut selvä päivä!
Porstuassa kuului hän turkkiaan vyöttäessään iloitsevan itsekseen:
— On niillä rosvoilla kohta kilin ajatukset — pahuksilla!
Iltapäivällä tuli muurari Kinnari takaisin. Meni ensin keittiöpuolelle ja kysyi:
— Joko se lie opettaja käynyt siellä kirkolla? Palvelustyttö, joka paistoi leipiä, arveli, että siellä se kai kävi, kun oli päivällä poissa muutamia tunteja. Vaan kyllä se jo on kotona.
— Liekö käynyt se Jykkälän isäntä nyt iltamassa täällä? kyseli muurari edelleen.
— Mitähän tuo nyt moneen kertaan päivässä tänne rahtautuisi, kun jo aamulla istua johotti siellä sisällä tuntikausia, niin ettei oltu koko päivässä päästä aamiaista syömään, sanoi palvelustyttö vähän kärtyisesti.
Samassa hän kuitenkin nostaessaan uunista leipiä ikkunan edessä olevalle pöydälle tuli vilkaisseeksi ulos ikkunasta ja näki Jykkälän Paavon kävelevän pitkin saunan editse kulkevaa polkua.
Tyttö sukaisi kädellään hiuksiaan korvan taakse ja sanoi takaisin uunin eteen palatessaan: