— Ei sitä Annastiinaa vain kuulu, huomautti Aapeli Kasurinen viimein.
Sanoi ja sylkäistä töpsäytti.
— Eihän tuota kuulu, päivitteli emäntä. — Missähän se mahtaa oikein viipyä?
Siihen ei kukaan vastannut.
Viimein sanoi Teppo Kiiskinen vakavasti:
— Tällä tuntuu olevan oikein ikävä Annastiinaa… tällä Aapeli Kasurisella.
Aapeli Kasurinen ei vielä vastannut. Mutta hän punastui uhkaavasti.
— Jos sillä lienee hyvinkin kiireellistä asiaa Annastiinalle, arveli Iivo Mutanen naama ärsyttävässä irvessä. — Mutta taitaa olla niin kahdenkeskistä, ettei sitä saa sivulliset kuunnella.
Emäntä hymähti Iivon puheille. Osaa se tuo Mutasen Iivo!
Mutta Aapeli Kasurisen kärsivällisyys oli joutunut liian kovalle koetukselle eikä kestänyt enää.