Nopeajärkinen Pekka Turunen oli heti huomannut, että Aapeli Kasurinen oli tärvelemäisillään kaikki toiveensa, kun ryhtyi tällä tärkeällä hetkellä uhkailemaan saatavallaan, ja kun hän sitten vielä näki, että Simo Piiroiselle oli odottamatta ilmestynyt rahatkin velkakirjan lunastusta varten, niin hyppäsi hän Aapeli Kasurisen viereen ja kuiskasi tälle jotain korvaan.

Aapeli Kasurinen murahti, mitä, sitä eivät muut kuulleet, ja Pekka Turunen kuiskaili taas hänen korvaansa.

Sitten nousi Aapeli Kasurinen seisomaan ja sanoi:

— Sinä kai luulet, Simo Piiroinen, että minä sitä Annastiinaa rahojen tähden… mutta nyt sinä saatkin nähdä, mikä mies minä olen!

Aapeli Kasurinen repi velkakirjan kappaleiksi ja kävi heittämässä paperipalat lieteen, jossa ne heti leimahtivat tuleen.

Simo Piiroinen se vain seisoi hölmönä keskellä tupaa rahat kädessä. Hänestä oli käsittämätöntä, minkätähden hän oli saanut rahat, ja vielä käsittämättömämpää, minkätähden Kasurinen poltti velkakirjan.

— Ja nyt ei siitä velasta puhuta sen enempää, sanoi Aapeli Kasurinen. — Ja Iivo Mutaselle saat antaa takaisin setelirepaleensa!

Aapeli Kasurinen tempaisi rahat Simo Piiroisen kädestä, astui penkillä istuvan Iivo Mutasen eteen, paiskasi rahat päin hänen naamaansa ja huusi:

— Korjaa roskasi!

Iivo Mutanen keräili sata- ja viisikymmenmarkkaset lattialta, laski ne kahteen kertaan, pisti poveensa ja hyppäsi sitten tasajalassa Aapeli Kasurisen eteen kiljaisten: