— Jos hänen pistäisi savuamaan sitten… vaikka eivät nuo itikat enää hätyytäkään, tuumi Piiparinen.
Piiparinen pysähtyi, kaivoi laatikon taskustaan ja otti tupakan. Poliisi oli myös pysähtynyt ja katsoi kelloaan.
Piiparinen sytytti tupakan ja yritti pistää tupakkalaatikon takaisin taskuunsa, mutta pysähdytti sitten kätensä ja sanoi:
— Olisin tarjonnut poliisillekin, vaan mahtaneeko passata?
— Olisihan noita ollut itsellänikin… vaan voihan tuon ottaa, kun tarjotaan, sanoi poliisi ja otti tupakan Piiparisen laatikosta.
Ja sytytettyään sen ja imaistuaan pari savua kysyi hän:
— Sieltäkö sinä Kettusen puodista olet näitä ostanut?
— Kaupungista nämä kyllä ovat ostettuja… vaikka onhan niitä samoja Kettusellakin.
Alettiin taas astua remppaista, vaikka hitaammin. Oli kuin olisi muutama riuku pudonnut molempia erottavasta veräjästä.
— Tuli näet kirkas päivä kumminkin, vaikka oli semmoinen usma aamulla, sanoi Piiparinen.