— Sianpakana telläytyy veräjästä sisään! huusi Heikki Piiparinen ja törmäsi ulos. Hänen kantapäillään pyörähti Piipariskakin porstuaan.
Poliisi Tuomas Kontkanen astui ukko Roivaan vuoteen ääreen ja sanoi Annastiinalle:
— Eihän me ole vielä kättäkään annettu.
Annastiinan paljas käsivarsi pistäytyi kainostellen esiin peiton alta, jonka hän oli kohottanut leukaansa asti. Poliisi pisti kättä ja kysyi:
— Vieläkö sinua kolottaa?
— Kolottaahan se vähän… vastasi Annastiina miltei kuiskaamalla.
— Voipas tokiinsa, päivitteli poliisi osaaottavasti ja silitteli hellästi Annastiinan tukkaa. Annastiinalle ihan vedet silmiin herahtivat. Eihän se ollut ennen ollut näin, tämä Tuomas…
— Kyllä minä otan pässin kiinni, vakuutti Tuomas Kontkanen.
Hän kerrassaan julmistui ja uhkasi:
— Vaikka juoskoon petolainen Mikkelin lääniin, niin aina minä olen hännässä!