— Eikä… minä kyllä olen sieltä Korpivaarasta, selitti Iivo Mutanen.
— Korpivaarasta… mitenkäs… kuulkaas, faktori! huusi neiti viereiseen huoneeseen.
— Jahah! kuului sieltä miehen ääni.
— Eikös se suuri miljoonaperintö tullut juuri Korpivaaraan?
— Sinnehän se tuli, vastasi faktori mennen sitten leveitä paperiarkkeja kädessään kirjapainon puolelle.
— Miljoonaperintö… kenellekäs se? ällisteli Iivo Mutanen ja jäi suu auki seisomaan.
— En minä muista nimeä, mutta äskenhän se oli lehdessä… minäpä katson, sanoi neiti hyväntahtoisesti.
Neiti selaili lehtiä. Iivo seisoi suu yhä auki. Hattukin oli, reuhkana, pudonnut kädestä lattialle.
— Niin, tässä se on, sanoi neiti.
Sitten lukaisi hän uutisen läpi ja selitti: