— Se on tullut yhdelle Simo Piiroiselle Korpivaaran Tutjunpohjasta. Siltä on kuollut Amerikassa sukulainen jolta on jäänyt miljoonan suuruinen perintö…
Iivo ei ollut jälkeenpäin oikein selvillä siitä, mitenkä hän oli tullut alas kirjapainon ahtaista ja jyrkistä portaista.
Annastiina oli siis miljoonamiehen perillinen. Eikä sitä tiennyt vielä Korpivaarassa kukaan, ei edes Annastiina itsekään.
Neljännestunnin käveli hän kuin pienessä humalassa yhtä epätasaista, hyvin erikokoisilla mukulakivillä laskettua katua ylös, toista alas.
Sitten poikkesi hän kultasepän liikkeeseen.
Sieltä tullessaan oli hänellä taskussaan naisten kultakello sirossa paperiin käärityssä kotelossa.
Ja sitten tuli Iivo Mutaselle kiire kotiinsa.
Aapeli Kasurinen ja Pekka Turunen olivat vieneet väsyneen, yltäpäältä vaahdossa olevan ruunansa majataloon, antaneet sille syömistä ja juomista ja syöneet itsekin vankan päivällisen Hiltusen ruokalassa. Olivat käyneet katsomassa laivoja rannassa ja junaa asemalla, ja läksivät vihdoin kihlojen ostoon.
Kun kultaseppä teki pientä pakettiaan, kysyi hän näpelöidessään sitä kiinni:
— Mistäspäin isännät ovat kotoisin?