— Vai itsellesikö sinä sitä, akallinen mies? Taidat luulla, että kun sinulla on Konsta Piiroisen äpäräpoika elättinä, niin sinäkin siltä tiimalta pääset miljuneeriksi!
— Ka… aloitti Pekka Turunen taas, mutta Aapeli Kasurinen ärjäisi:
— Kakata, mitä kakatat… sinun syytäsi tämä on, koko soppa!
— Älähän nyt… itsehän sinä…
— Älä valehtele, sinäpäs sitä tyrkytit ja tyrkytit sitä Mönkkösen leskeä!
— Niin, mutta itsehän sinä sen päätit ottaa… ei suinkaan sinua, aikuista miestä, väkisin saa naitetuksi…
— Mutta sinä tyrkytit, p—le! karjaisi Aapeli Kasurinen niin, että kaiku honkametsästä vastaan rähähti. — Sinä tyrkytit ja sanoit, että mitäs siitä Annastiinasta, köyhästä, siinä on Mönkkösen leski, rikas, ja tyrkytit ja tyrkytit ja puhemieheksi telläännyit, tyrkytit saakeli minulle sitä silmäpuoltasi… sanoit, ettei se ole silmäpuoli… näkee muka toisellakin silmällä melkein yhtä hyvin… ei se sillä mitään näe, silmäpuoli se piru on ei siitä mihinkään pääse, riiteli sulhasmies Kasurinen katkerasti, ääni kiukusta vapisten.
— No vaikkapa ei nyt sentään sanoisi ihan silmäpuoleksikaan… koetti hämilleen joutunut puhemies lieventää asiaa.
Mutta Aapeli Kasurinen ärjyi:
— Soppasilmä sillä on… luuletko sinä, että minä en sitä ole nähnyt!