— Minä kun olen sitä Simo Piiroista siitä velastaankin hätyytellyt, päivitteli Aapeli Kasurinen tyhmyyttään.
Puhemies kaiveli nenäänsä.
Sitten hän ilmoitti:
— Se on oikeastaan sen parempi, että olit sitä säikytellyt siitä saatavastasi… niin sinulla on nyt sitä parempi ajaa sinne sanomaan, että se oli vain semmoista leikkiä… jotta näet sait käydä useammin Annastiinaa katsomassa.
Aapeli Kasurisesta tuntui tämmöinen selitys hiukan epäilyttävältä.
— Jospa se ei usko… se Simo Piiroinen?
Mutta puhemies oli vakuutettu asiastaan:
— Uskoo se… se on semmoinen tyhmänsekainen mies… semmoinen kopsaan valettu, tämän ymmärryksensä puolesta nimittäin.
Ja samassa kirkastui asia hänelle koko yksinkertaisessa selkeydessään.
— Kyllä uskoo sitten ainakin, kun sanot, että jätät koko perimisen silleen! huudahti hän riemuiten. — Se on ollut siitä kovassa kiipelissä, niin että se tieto tulee kuin taivaanpankolta.