Aapeli Kasurinenkin sanoi:
— Olen minä sitä tässä itsekin ajatellut, että siitä päästä se on hyvä lähteä sitä asiaa juohtamaan…
Puhemies huomautti:
— On se semmoinen ilosanoma koko Piiroisen väelle… ja kun siihen sitten…
Voimakkaasti ääntään koroittaen ja kämmenellään nahkaiseen polvipeitteeseen läiskyttäen vannoi Pekka Turunen:
— Siihen kun sitten piruvie sökkäät vielä kultakellot ja silkkihuivit Annastiinan kopraan, niin ei siinä sitten ole puhemiehellä paljon sanomista! Antaa mennä kaikki yhdessä hötäkässä, niin se on sitten lukossa.
— Pitää sinun kuitenkin laatia vähän niinkuin esipuhetta… jotta tulevat noin niinkuin vastaanottavaisiksi, huomautti Aapeli Kasurinen.
— No tiettypä se. Pitäähän siinä olla alkulause eli johdatus, asian merkityksen ja tärkeyden mukaan, myönsi puhemies itsestään selvän seikan.
Äkkiä kuitenkin Aapeli Kasurinen säikähti:
— Mutta jospa ne jo tietävät… siitä perinnöstä! Puhemies rauhoitti: