Asia katsottiin niin merkitykselliseksi, että Helsingistä käsin pantiin alulle — tai ainakin kehoitettiin panemaan alulle — oikein tieteelliseen tapaan järjestetty tutkimus noista vaillinaisista kissoista ja heidän ominaisuuksistaan.
Hännättömistä koirista ei kukaan välitä mitään. Kaduillamme juoksentelee koiria, joilla hännän paikalla ei ole edes tynkääkään, mutta joita ei kukaan ole näkevinäänkään, puhumattakaan siitä, että tiedemiehet ryhtyisivät suurennuslaseilla tutkimaan asianomaista kohtaa niiden ruumiista.
Mutta muutaman rivin pikku-uutinen hännättömistä kissoista sai kohta aikaan melkoisen humun.
Tästä päättäen on siis kissan häntä paljon huomattavampi, tärkeämpi ja arvokkaampi ilmiö luomakunnassa kuin koiran huiskutin.
Kun koko kansan silmät olivat odottavina kääntyneet Pohjanmaalle päin, heräsivät Suomen muutkin maakunnat valvomaan oikeuksiaan.
Hämeestä, Uudeltamaalta, Savosta — eri tahoilta maata kajahti huuto:
— Täällä on myöskin hännättömiä kissoja!
Syntynyt on melkein yhtä kova kilpailu kuin aikoinaan niinsanotuista "mammuttipumpuista".
Hännättömät kissat ovat äkkiä tulleet muotiin. Hännälliset ovat lyödyt laudalta ja häpeävät syvästi häntäänsä.
Ja nyt alkaa kertomuksemme.