Vaikka minä ainakin omasta mielestäni olen kuitenkin niinsanoakseni lihaksi tullut totuus (ja lihamäärän mukaan laskettuna yksi ihmiskunnan suurimpia totuuksia).
Tämän epäuskoisuuden syitä ja syntyjä syviä en tahdo tässä ryhtyä punnitsemaan. Totean vain yksinkertaisesti, että niin on asianlaita.
Ja kun asianlaita kerran niin on, niin ei minulla ole suuriakaan toiveita siitä, että tähän kirjoitelmaani sisältyvä kertomus tulee uskotuksi laajoissa kansankerroksissa.
Mutta minkäs minä sille voin.
Eikä tämä sitäpaitsi olekaan kirjoitettu epäuskoisia varten, vaan sellaisille, jotka jaksavat uskoa sellaisetkin tapahtumat, jotka päältänähden näyttävät hieman merkillisiltä.
Alkaakseni alusta, niin pyydän saada lausua julki otaksuman, että kunnioitettu lukijani on tullut kiinnittäneeksi huomiotansa viime aikoina kaikissa lehdissä näkyneisiin uutisiin hännättömistä kissoista.
Ensimmäinen uutinen siitä vaikutti hieman yllättävästi.
Hännätön kissa — sehän on melkein samanlainen käsite kuin esim. langaton sähköitys.
Mutta niinkuin aikoinaan uskomattomalta tuntuva uutinen langattomasta sähköityksestä sittemmin osoittautui todeksi, niin myöskin setvisi pian, ettei puhe hännättömistä kissoista ollut perätöntä lorua.
Ensin niitä ilmoitettiin olevan jossain Vaasan tienoilla.