"Pitkän ja monipuolisen keskustelun jälkeen, jossa käytettiin joukko asiaa valaisevia puheenvuoroja, hyväksyi kokous suurella ääntenenemmistöllä seuraavat ponnet."
Ja sitten seuraavat samat ponnet, jotka sinä jo eilen olit moneen kertaan lukenut painetusta ohjelmasta, jonka valmistava komitea (neljä tai viisi klanipäätä ja yhtä monta sikaria) oli laatinut.
Sanasta sanaan. Sillä referentti oli leikannut ne, turhan työn välttämiseksi, juuri samaisesta painetusta ohjelmasta ja liimannut ne käsikirjoitusliuskaansa.
Mitä olivat siis referentit niin kiivaasti kirjoittaneet koko sen ajan kuin sinä puhuit kaikella lämmölläsi ja vakaumuksellasi? Jaa, saman kysymyksen on moni muu kokouspuhuja tehnyt ennen sinua ja tulee tekemään sinun jälkeesikin — mutta saamatta vastausta. Minä voisin sen kyllä tässä selittää, mutta en minäkään sitä tee, sillä tottuneet ja ammattinsa kaikki juonet taitavat sanomalehtireferentit, joihin minäkin kuulun, eivät koskaan ilmaise toimensa syvimpiä salaisuuksia, vaan vievät ne muassaan haudan syvyyteen.
Tunsin kuitenkin kerran erään nuoren sanomalehtimiehen, joka lähetettiin selostajaksi erääseen maanviljelysseuran kokoukseen, mutta joka ei ollut tutustunut ammattinsa juoniin ja salaisuuksiin, sillä hän toimi vasta ensimmäistä päivää sanomalehtimiehenä. Ja hän epäonnistui kerrassaan loistavasti.
Hänen päätoimittajansa lähetti ensi työkseen hänet maanviljelysseuran kokoukseen kirjoittamaan siitä uutista huomispäivän lehteen.
Nyt on seikka se, että tuollainen maanviljelysseuran kokous, jossa voidaan käsitellä puolisensataa mitä erilaatuisinta asiaa neljässä tai viidessä tunnissa, on yksi vaikeimmin selostettavia tottuneellekin sanomalehtimiehelle ja vaatii koko hänen huomiokykynsä ja tarmonsa, etenkin jos hänen, lehdessä vallitsevan tilanahtauden takia, täytyy saada sanottavansa mahtumaan johonkin puoleentoista palstaan. Aivan nuorelle ja viheriäiselle, juuri ylioppilastutkintonsa suorittaneelle vasta-alkajalle, joka on suurimman osan vähäistä ikäänsä kuluttanut koulunpenkillä kaupungissa ja tuskin tietää eroitusta hevosharavan ja puimakoneen välillä, on se ehdottomasti ylivoimainen yritys, joka voi saada hänen sydämensä murtumaan ja hänet luopumaan aikomaltaan uralta jo seuraavana päivänä. Seuran valmistusvaliokunta on käsitellyt ja valmistellut näitä asioita ehkä kuukausimääriä, ja sihteeri on valvonut niiden kimpussa viikkokausia joka yö klo 3:een — ja nyt pitäisi tämän nuoren keltanokan tajuta muutamassa tunnissa, ensi kuulemallaan, kaikkien näiden asioiden oleellisin ja tärkein sisällys, voidakseen puristaa siitä ytimen lyhyessä ja täsmällisessä muodossa lehteensä.
Mutta tätä kaikkea ei se nuori vasta-alkaja tiennyt, ei tätä eikä paljoa muutakaan, joka hänelle myöhemmin vähitellen selvisi.
Hän saapui toivorikkaana ja asemansa ja tehtävänsä tärkeyden tuntien maanviljelysseuran huoneistoon puoli tuntia ennen kokouksen alkua ja esitteli itsensä sihteerille, joka kaikessa kiireessään lausui hänelle jonkun ystävällisen sanan ja osoitti hänelle sekä hänen paperipinkalleen ja puolelle tusinalle lyijykynälleen paikan pienen pöydän ääressä kokoussalin nurkassa.
Vihdoin alkoi kokous.