Hän asui aivan yksin niemessään. Yhtään palvelijaakaan hänellä ei ollut, ani harvoin vain joku päiväläinen "kasakkana". Yksin hän, mikäli mahdollista, kaikki työnsä teki, hoiti yksin sekä hevosensa että lehmänsä, ja jos talon työt milloin jäivät tekemättä työväen vähyyden takia, niin saivat ne jäädä. Suuria ei talous siten tietenkään tuottanut, mutta eipä se paljoa vienytkään, sillä Pitkä-Pietari oli tunnettu saituri, oikein maan kuulu.
Juttuna kerrottiin että Pietari hirttäisi itsensä saadakseen elantokustannuksensa supistumaan vieläkin vähempään, mutta ei raski haaskata tarpeeksi hyvää nuoranpätkää tähän hyvään tarkoitukseen, eikä myöskään tahdo mennä parin edeltäjänsä tietä virtaan, koska ruumis joessa karkoittaa kalat.
Pietarin päässä oli todellakin jo hyvän aikaa pyörinyt itsemurhasuunnitelmia, eikä hänen niitä täytäntöönpannessaan tarvinnut turmella talon kalavettä enempää kuin nuoraakaan.
Eräänä aamuna ajoi Karilan pihamaalle kivivateja ja savikukkoja kauppaava rättiläinen. Talossa ei näkynyt niin sielua, ja kotvasen etsiskeltyään huomasi hän kaivonkannella Pitkän-Pietarin vaatteet paidasta lammasnahkaturkkiin asti huolelliseen kasaan asetettuina. Lakin sisässä oli paperilappu, jossa Pietari lyhyesti ilmoitti olevansa itse kaivossa ja pyysi viemään sanan tapahtumasta hänen tädilleen Leenalle, joka asui lähellä kirkonkylää.
Pietari-vainaja nostettiin ylös kaivosta ja haudattiin. Leena lähimpänä perillisenä otti talon hoidon käsiinsä.
2.
Rantalan emäntä avasi tuvan oven ja heitti vanhimman poikansa, jonka oli kantanut pitkästä, vanukkeisesta tukasta ovelle, ulos portaiden vieressä olevaan lumikinokseen, ilmoittaen:
— Ja tuleppas vaan, pakanan eväs, takaisin ilman halkoja!
Siihen tuli pitkin polkua aittojen perätse Koposen Anna-Riitta, joka tarttui poikaa koipeen ja veti hänet pois lumikinoksesta, saaden tällöin avuliaisuutensa palkaksi potkun vatsaansa. Tämän johdosta katsoi Anna-Riittakin olevan aihetta ryhtyä pojan tukkaan, joka muuten oli semmoinen että se syyhyt kenen sormia tahansa, matkaansaattaen täten omistajalleen paljon ikävyyksiä.
— Mitä sinä siellä lumihangessa päälaellasi ryvet?