— Vai kummittelevan?
— Kummittelevan.
Anna-Riitan uteliaisuus oli kohta vireessä.
— Sekö se vainaja siellä liikkuu vai muu rietas?
— Kukapa hänet tiennee… vaikka eikö tuo liene se vainaja.
— Vainajapa tietenkin, mikäs muu se olisi. Kuka sen on nähnyt?
— Eipä sitä kai selvästi ole kukaan nähnyt, mutta hautajaispäivänä oli se Leena sanonut sille Martosen entiselle akalle, jonka mies on Amerikassa, että olisi siellä Karilassa toisena, siksi kunnes hän saa myydyksi koko roskan. Niin oli sitten yöllä kuulunut kuin olisi mikä tullut sieltä kaivosta ja komunnut nurkissa. Siitä oli se Martosen akka niin säikähtänyt, ettei saanut koko yönä nukutuksi, vaikka oli toinenkin akka ja keskenkasvuinen tyttö tuvassa. Aamulla oli hevonen tallissa ollut hiessä, niinkuin olisi mikä sillä koko yön ajanut. Eikä se Martoska sinne enää toiseksi yötä jäänyt, eikä jäänyt Leenakaan, vaan vei hevosen ja lehmät pois.
— Se on nyt sitten kylmillä koko talo?
— Ka kylmillä.
Eukot syventyivät keskustelemaan yliluonnollisista asioista ja ilmiöistä. Kahvipannu ilmestyi hiilokselle ja talon emännän nyrpeys oli kadonnut.