Hautauspäivänä oli Leena, vainajan täti, tuonut haudalle pienehkön mustan puuristin ja pistänyt sen hautakumpuun. Oli sanonut että "olkoon nyt siinä vaikka väliaikaisena kesään asti".
Parin päivän perästä oli haudankaivaja kalmistossa käydessään huomannut, että risti oli nostettu ylös ja nakattu aidan taakse. Hautakummulle oli pystytetty varsiluuta, sama, jolla Antti paarihuoneen kynnyksen ja edustan lakaisee.
Antti oli suuttunut moisesta ilkivallasta, jota hän epäili poikalurjusten tekemäksi, ja asettanut ristin takaisin paikoilleen. Seuraavana aamuna oli se jälleen nakattu aidan taakse.
Silloin tuli Antti täyteen kiukkua ja vihaa ja iski ristin poikkipuuta myöten puoleksi jäätyneeseen hautakumpuun, takoi sen lapiolla ihan lähtemättömäksi ja sanoi että "vieläkö sinä siinä hypit ja Jekut, paholaisen kutale!" Sanoi ja iski vielä lähtiessään lapiolla ristin päähän.
Illalla ennen maatapanoaan kävi hän varmuuden vuoksi katsomassa, oliko risti paikoillaan. Päivällä oli satanut jonkunverran lunta, niin että kaikki entiset jäljet hautausmaalla olivat peittyneet eikä haudalle näkynyt mitään uusia vievän. Ristikin oli paikoillaan, ja "eiköpä tuo jo viimein pysynekin!" arveli haudankaivaja.
Huomisaamuna oli se kuitenkin jälleen aidan takana.
Ja mikä kummallisinta: haudalle ei vienyt eikä sieltä tuonut mitään muita jälkiä kuin ne haudankaivajan omat, eilisiltaiset. Hän tutki ne tarkoin, otaksuen että haudalla käynyt oli kulkenut hänen jälkiinsä astuen, mutta huomasi heti, ettei niin ollut laita.
Silloin tuntui Hauta-Antista hiukan — eikä niin aivan hiukankaan — kamalalta, ja hän päätti olla enää pystyttämättä ristiä haudalle; aidan takaa hän sen kumminkin nouti ja asetti paarihuoneen seiniviereen.
— Tottapa se sitten on niin säädetty, ettei sen haudalla saa ristiä olla, joka on itsensä kaivoon upottanut, arveli haudankaivaja lopuksi.
Kauppias kuunteli hänen kertomustaan avossa suin, ollen silminnähtävästi suuresti hämmästyksissään, ja Hauta-Antti katseli tyytyväisyydellä sitä vaikutusta, minkä hänen kertomuksensa oli Mähöseen tehnyt.