Seuraavana aamuna aikaisin, tuskin päivän noustua, palasi hän jälleen hautausmaalle. Pietarin haudalle veivät ainoastaan hänen omat eilisiltaiset jälkensä, mutta siitä huolimatta oli risti tipotiessään.
— Perhana! pääsi jo Mähöseltä. Katsoen paikkaan, missä oli, lisäsi hän sitten: siunatkoon sentään!
Vihdoin löysi hän ristin aidan takaa Mattilan talvitieltä, sieltä, minne haudankaivaja oli sanonut sen ennenkin joutuneen.
Mähönen tuijotti ristiin kauan ja tutkivasti sekä asetti sen sitten paarihuoneen seinustalle.
4.
Päivemmällä tuli Hauta-Antti puotiin lamppuöljyä ostamaan. Mähönen oli itse puodissa, ja kun ei muita sattunut sisällä olemaan, kysyi hän Antilta:
— Oietko sinä nyt äsken käynyt hautausmaalla?
Antti muljautti kauppiaaseen vihaisesti, osoittaakseen, että hän muisti, mitä Mähönen oli puotikamarissa sanonut, ja kiukutteli:
— Juutasko se taas on kiskassut tuon öljyn hintaa ylöspäin? Ihanhan tässä kohta menee kaikki olemattomat tienestit yksinomaan tuohon öljyn ostoon…
— Rokkefellerihän se taas sitä öljyn hintaa kiskasi muutamalla pennillä. Kuuluu olevan vähän ahtaalla siinä rahallisessa suhteessa, niin arveli että jos sais jonkun pennin enemmän näiltä Joukolan asukkailta. Ettei se Antti sitten ole käynyt siellä hautausmaalla?