— Kun olisi ruveta vahtiin yhdeksi yöksi, arveli kauppias.
— Vahtiinko? Kukahan tuonne vahtimaan menisi? Ei taida olla sellaista sisua kellään tämän kylän miehistä?
Eihän tuossa nyt niin erikoista sisua taitaisi tarvita… yhden puuristin vahtimisessa. Kun olisi pari muuta miestä mukana, niin vaikkapa tuota minä yksinkin uskaltaisin lähteä.
Haudankaivaja tuumiskeli asiaa.
— Ka enhän tässä minäkään ole osannut sitä tavallista tyhjää pelätä. Niin että kun lähtenee kauppamies matkaan ja vaikka se teidän renki-Pekka kolmanneksi, niin, saishan tuota katsella, tuleeko sinne ketään.
— Eiköpä tuo lähtene… sekin Pekka, otaksui kauppias. Pekka hoi! huusi hän sitten pihalle rengilleen, joka auttoi jauhosäkkiä Miikkulan isännän rekeen.
— Tullaan kun keritään, murahti Pekka.
Kuultuaan asian sanoi Pekka, että raahtiihan tuonne lähteä, kun saanee kauemmin nukkua.
— No vaikka puolille päivin, lupasi kauppias auliisti.
Päätettiin iskeä risti nyt päivällä paikoilleen, ja kauppias läksi haudankaivajan kanssa tähän toimeen.