Pekka, joka koko ajan oli ollut epäuskoisin, tulkitsi itse teossa kaikkien mielialan, muristessaan viimein:
— Senkö halvattua häntä tässä seista noljotettanee… aikuiset miehet.
Tyhjää emätöntä vahtaamassa! Jalatkin tässä paleltuvat…
Kauppias oli jo oikeastaan samaa mieltä, mutta ei tahtonut kuitenkaan vielä hellittää ja vastasi siis Pekan valitteluun vain:
— Etkös tuota nyt kestäne, vakainen mies, muutamaa tuntia pakkasta, kun ei tässä tuulekaan. Kuka sen tietää, mitä tässä vielä nähdään…
Vaikka ei hänkään enää juuri uskonut mitään nähtävän. Pekka taas mutisi:
— Kissan häntä tässä nähdään…
Haudankaivaja, sanoi että odotetaan nyt sentään vielä joku tunti.
— Puoli tuntia, sanoi Pekka järkähtämättömästi. Sitten minä menen, seiskoot muut tässä vaikka kesään asti.
Ja vähän ajan kuluttua alkoi hän kiukutella.
— Tulis nyt se paholainen jos tullakseen, niin kyllä minä tällä seipäällä sen sivut voitelisin…