Tämä oli niin sanottu ”Viipurin pamaus”.
Jos marski olisi vetänyt pitemmän tikun, olisi hänellä ollut oikeus antaa piispalle samanlainen pamaus, ja voimme pitää varmana, ettei hän silloin olisi säästänyt jäntevän käsivartensa voimia.
Läimäyksen kaiun vielä kiiriskellessä ympäristössä nousi marski seisoalleen, hieroskellen ja hiljaa sadatellen sitä paikkaa, johon hän nyt oli saanut kolmannen pamauksen.
— Eikö teidän ylhäisyytenne suvaitse istua? kysyi piispa imelästi hymyillen.
— Ei kiitos! sanoi marski kiukkuisesti. — En ymmärrä, miksi minulla tänään on niin kirotun huono onni. Olen saanut kolme paukkua ja te ette yhtään.
— Pyhimykset suojelevat… alotti piispa hartaasti.
— Teidän pyhyytenne lihavaa takapuolta! keskeytti marski kärsimättömästi. — Niillä ei tunnu olevan parempaa tekemistä tänään, lisäsi hän äkeästi.
Lepohetki oli lopussa ja Viipurin linnanrakennuksella vallitsi taas työn touhu.
Tavarajunassa.
1.