Jos nimittäin juna sattuu katkeamaan.
Ja se kuuluu Karjalan radalla tapahtuvan verrattain usein.
Raskaan tavarajunan raahustaessa ylöspäin pitkää mäkeä katkeavat jostakin vaunusta vanhat, ruostuneet kytkyet, ja junan takapää lähtee silloin iloisesti kiitämään mäkeä alas. Jos tiessä mäen alla on mutka, päättyy mäenlasku kuperkeikalla tien oheen, jossa sitten vaunut ja tavarat makaavat yhdessä mylläkässä.
Kun veturissa vihdoin huomataan, että juna on lyhyempi kuin matkalle lähdettäessä, huolestutaan siellä tietysti häntäpään kohtalosta ja lähdetään ajamaan takaisin.
Joskus tavataan edellämainittu kasa ojassa ratavallin vieressä, mutta välistä tulee etsijöille hyvin kiire lähteä pakoon.
Silloin nimittäin, kun häntä on tulossa vastaan, aikeissa toimeenpanna pienen yhteentörmäyksen.
Arv. lukija ihmettelee, jonka johdosta minun täytyy oitis selittää asia.
Sen mäen alla, jota myöten häntä on lähtenyt karkuun, ei olekaan mutkaa vaan vähän matkaa tasaista ja sitten toinen mäki, jota pitkin hyvään vauhtiin päässyt häntä kapuaa niin korkealle kuin voimia riittää. Kun ne loppuvat niin alkaa luonnollisesti jälleen mäenlasku. Kun nyt junan alkupää on tulossa vastaan karkulaista etsimään, täytyy sen tietysti aluksi lähteä karkuun tuon hännän edestä, joka liikkuu kahden mäen välissä kuin ikiliikkuja. Suurta varovaisuutta ja ovelaa manöveerausta tarvitaan silloin karkulaisen kiinniotossa.
6.
Puoliyö oli jo ohi, kun juna äkkiä pysähtyi.