Nousin ylös ja huusin vapisevalla äänellä "eläköön!", mihin kaikki vaunussaolijat innokkaasti yhtyivät.
Valtiomies ja piru.
Oli maa, joka oli sangen vaikeassa ajankohdassa.
Sen oikealla puolen oli suuri valtakunta, joka oli joutunut sotaan sen vasemmalla puolen olevan valtakunnan kanssa, eivätkä kummankaan puolen miljoona-armeijat halanneet mitään muuta niin hartaasti kuin päästä toistensa niskaan ja hakata toisensa kananruoaksi.
Mutta tuo alussamainittu pienempi maa oli siinä välissä, ja se oli saatava puolelle taikka toiselle ennen ratkaisevaa taistelua.
Pääministeri Keljunescun oli onnistunut tähän saakka säilyttää eräänlainen puolueettomuus, mutta se kävi päivä päivältä yhä vaikeammaksi. Ja lopulta alkoi sen pitkittäminen näyttää ilmeisesti mahdottomalta.
Sekä oikea naapuri että vasen naapuri kävivät yhä kiihkeämmin hänen kimppuunsa. Oikea naapuri sanoi, että jollei hän maineen siirry oikean naapurin puolelle, niin hyökkää mainittu naapuri rajan yli, hävittää maan niin, ettei siinä kasva yhtään ruohonkortta viiteen vuoteen, ja hirttää pääministeri Keljunescun lähimpään puhelinpylvääseen. Mutta jos hän ensi tilassa tekee hyökkäysliiton oikean naapurin kanssa vasenta naapuriaan vastaan, niin saa hän ottaa vasemmalta naapurilta maata niin paljon kuin tahtoo ja sen lisäksi ripustaa oikeanpuolisen valtakunnan keisari hänen etupuolensa täyteen kunniamerkkejä pöksynlahkeisiin saakka.
Vasemmanpuolisen valtakunnan lähettiläs taas kävi kolmasti päivässä ilmoittamassa pääministeri Keljunesculle, että jollei Keljunescun maa nyt viimeinkin liity vasemmanpuoliseen naapuriin oikeanpuolista naapuria vastaan, niin hävitetään se niin tasaiseksi, ettei ruoho siinä kasva kuuteen vuoteen, ja pääministeri itse hirtetään ensimmäiseen lennätinpylvääseen. Mutta jos he taas ymmärtävät asemansa ja hyökkäävät oikeanpuolisen naapurin niskaan, niin saavat he lohkaista itselleen oikeanpuoliselta naapurilta niin monta lääniä kuin viitsivät, minkä lisäksi vasemmanpuolisen valtakunnan päämies ripustaa pääministeri Keljunescun ulkopuolen täyteen suurempia ja pienempiä ritarimerkkejä, ei ainoastaan etupuolelle, vaan myöskin takapuolelle, niskanapista hamaan selänpäähän asti.
Koko maailma oli nyt suuren jännityksen ja kiihkon vallassa: kummalle puolen liittyy pääministeri Keljunescu? Sillä hänestä se yksinomaan riippui. Kuningas ei ajatellut koko asiaa, vaan vuoleskeli tulitikuista hammastikkuja ja kaiveli niillä hampaitaan.
Kaikki maailman suurimpien lehtien sotakirjeenvaihtajat koettivat seitsemästi päivässä haastatella pääministeri Keljunescua, ja sähköttivät sitten lehdilleen: "Pääministeri Keljunescu noudattaa yhä edelleenkin mitä ankarinta vaiteliaisuutta, eikä ilmoita kenellekään, ei edes kuninkaalleen, suunnitelmiaan. Ei kenelläkään ole aavistustakaan hänen aikeistaan."