Siten pelastivat suomalaiset ratsumiehet kuninkaansa hengen Demminin luona.
Mutta kukaan ei ymmärtänyt, miksi Kustaa Aadolf antoi heille, sittenkun heidän vammansa olivat parantuneet, kahdeksan päivää putkaa kullekin.
Kesäksi maalle.
Herra ja rouva Turkkula ynnä heidän viisi toinen toistaan kuuliaisempaa lastaan ovat nykyjään koko lailla hermostuneita, ja tämän hermostumisen syy käy hyväntahtoiselle lukijalle päivän selväksi seuraavasta erittäin todenmukaisesta selonteosta.
Jo viime maaliskuussa alkoivat herra ja rouva Turkkula tuumiskella, mille ilmansuunnalle he lähtisivät kesää viettämään.
Herra Turkkula on viime talven aikana tehnyt erinomaisen hyviä ahväärejä; niin hyviä, että vaikka taksoituslautakunta, joka oli aavistanut herra Turkkulan paikanneen taskunsa kerrassaan vedenpitäviksi, mätkäsi herra Turkkulalle äyrejä oikein isän hihasta, ei se sittenkään arvannut muuta kuin puolet herra Turkkulan tuloista — erehdys, jota herra Turkkula hienotunteisena miehenä ei viitsinyt ruveta oikaisemaan, vaan arveli, että olkoon sitten niinkuin on, ja maksoi kaikki äyrinsä ensimmäisen kerran elämässään yhdellä kertaa heti ensi kannossa.
Kun ei herrasväki Turkkula ole ehtinyt vielä hankkia itselleen omaa kesähuvilaa — he ovat ostaneet satojen markkojen edestä arpoja kaikista arpajaisista ja toivovat sitä tietä saavansa pienen, sievän maatilan kauniine huviloineen — niin päättivät he vielä tänä kesänä tehdä jonkun suomalaisen maalaistalon onnelliseksi, asettumalla sinne kesävieraiksi.
Herra Turkkula oli kyllä ensin ehdottanut, että perhe lähtisi kesämatkoille, esimerkiksi laivoilla ja rautateitse Kajaaniin ja sieltä sitten tervavenheessä Oulunjokea pitkin ja sen koskien kuohujen halki Ouluun ja sieltä sitten taas etelään päin, mutta kun rouva Turkkula kuuli puhuttavankaan Oulunjoen koskista ja tervavenheestä niin rupesi hän kauhistuneena huutamaan ja heiluttamaan käsivarsiaan ja sanoi, että Oulunjoen koskista laskeminen oli sama kuin varma kuolema ja ettei hän ikinä lähde sellaiselle matkalle eikä salli lastensakaan lähteä, mutta että jos herra Turkkula sitä ennen lisää henkivakuutustaan 25,000 markalla, niin saa hän kyllä itse tehdä tuon matkan, jos välttämättömästi haluaa. Herra Turkkula koetti kyllä vakuuttaa, ettei Oulunjoen koskista laskettaessa ole miesmuistiin ketään hukkunut, mutta rouva Turkkula ei ottanut tällaista puhetta kuuleviin korviinsakaan ja sanoi sitäpaitsi, että hänen uusi vaalea kesäleninkinsä tervaantuisi tervavenheessä, ja tällainen mahdollisuuskin täytti rouva Turkkulan mielen kauhulla.
Kun kysymys vaarallisesta kiertomatkasta täten loppuunkäsiteltynä oli rauennut, ryhtyi herrasväki Turkkula harkitsemaan muita suunnitelmia.
Tulevalle kesäasunnolle päätettiin heti aluksi asettaa seuraavat vaatimukset: