Herra Turkkula pani lehteen kutakuinkin röyhkeään ja vaateliaaseen muotoon laaditun ilmoituksen, jossa Suomen maataviljelevälle tai kalastusta harjottavalle väestölle annettiin vapaa tilaisuus kilpailla siitä, kuka saa ilon ja kunnian ottaa herrasväki Turkkulan kesävieraikseen. Ilmoitukseen vaadittiin pikaista täsmällistä vastausta viimeistään viikon kuluessa.
Viikon kuluttua kävi herra Turkkula sanomalehden konttorissa noutamassa vastauksia. Hän ajoi sinne issikalla ja käski kamelin odottaa kadulla, sillä häntä ei haluttanut lähteä roikottamaan raskasta kirjepakettia läpi kaupungin.
Herra Turkkula pyysi konttorineidiltä saada nimimerkillä "Hyvä ja halpa" saapuneet vastaukset.
Neiti selaili kirjojaan ja penkoi laatikoltaan noin viisi minuuttia sekä ilmoitti sitten, ettei nimimerkille "Hyvä ja halpa" ollut saapunut yhtään vastausta.
Herra Turkkula ei uskonut korviaan ja pyysi neidin sanomaan uudestaan vähän kovemmalla äänellä, mistä oli kysymys. Neiti nousi seisomaan ja kirkaisi hra Turkkulan korvaan: "Ei yhtään vastausta!" niin kimeällä äänellä, että hra Turkkulan vasen korva meni lukkoon.
Herra Turkkula oli niin hämmästynyt ja pöllästynyt ilmoituspuuhansa odottamattomasta tuloksesta, että käveli poislähtiessään päänsä konttorin ovenpieleen, saaden sarven otsaansa, mistä hän tuli vielä enemmän pyörälle päästään, ja läksi ulos tultuaan kävelemään pitkin katua. Silloin luuli issikka, että hra Turkkula aikoi livistää maksamatta tiehensä, ja ajoi herra Turkkulan perässä huutaen ja kiroillen, niin että kun Turkkula pysähtyi maksamaan, niin oli heidän ympärilleen keräytynyt toistakymmentä henkeä joutilasta katuyleisöä.
Hra Turkkula ja rouva Turkkula tulivat asiata pohtiessaan siihen johtopäätökseen, että ilmoitus oli ollut liian pieni, joten se ei ollut herättänyt huomiota. Hra Turkkula julkaisi nyt kolmessa lehdessä kaksi kertaa suuremman ilmoituksen, joka oli sepitetty koko joukon vaatimattomampaan, melkeinpä rukoilevaan sävyyn, ja jossa hyväntahtoisia vastauksia pyydettiin kuukauden kuluessa nimimerkille "Hyvä maksu".
Kahden viikon kuluttua kävi hra Turkkula ensi kerran kysymässä vastauksia. Nimimerkille "Hyvä maksu" oli tähän mennessä saapunut vasta yksi kirje, jossa eräs virkamiesperhe, joka kesäasuntoon nähden oli yhtä epävarmalla pohjalla kuin hra Turkkulakin, kysyi, eikö nimimerkki "Hyvä maksu" suostuisi ottamaan heitäkin mukaansa, jos sattuisi kesäpaikan saamaan.
Kuukauden umpeen kuluttua kävi hra Turkkula taas sanomalehden konttorissa. Nyt oli saapunut kaksi vastausta. Toisessa tarjottiin hänelle ostettavaksi kahden huoneen ja keittiön huvila Oulun läänissä, ja hinta oli niin sikamainen, ettei sitä voi tähän painattaa, ja toisessa kirjeessä suositeltiin hänelle patentin saanutta saapasrasvaa.
Nyt alkoi herrasväki Turkkula käsittää, että asema oli todellakin vakava. Herra Turkkula päätti tehdä viimeisen ponnistuksen. Hän julkaisi kaikissa Turun ja Helsingin sekä 20:ssa maaseutulehdessä tavattoman liikuttavan ja nöyrähenkisen ilmoituksen, jossa lämpimin sanoin vedottiin Suomen kansan tunnettuun ja runoilijan laulamaan vieraanvaraisuuteen. Herrasväki Turkkula lupasi asua vaikka heinäladossa, syödä sitä ruokaa, joka talonväeltä jäi tähteeksi, ja auttaa talonväkeä voimainsa mukaan ilmaiseksi heinänteossa.