Hilma ei suinkaan ole mikään peto naisen haamussa, vaikka hän olikin tanssinut koko illan nuorisoseuran esimiehen kanssa ja aiheuttanut Petterille sellaiset sydämentuskat. Hilma oli ensin kuin ukkosen iskemä ja vaipui sitten syvään suruun Petterin ottaman onnettoman ja epätoivoisen askeleen johdosta. Hilma tunsi olevansa syypää Petterin kuolemaan, hänen heittäytymiseensä Vellamon helmoihin, eikä häntä ollut omiaan lohduttamaan se seikka, että koko kylä vakuutti kilvan sitä samaa ja että Petterin vanha äiti kävi joka päivä, joskus kahdestikin päivässä, Mattilassa ilmoittamassa Hilmalle pitävänsä häntä sydämettömänä ja uskottomana murhaajana ja petturina.
Vähällä oli, ettei Hilma noudattanut Petterin esimerkkiä, päästäkseen pois tästä surkeudesta.
Kolme päivää naarattiin järvestä kylän edustalta, mutta Petterin ruumista ei löytynyt. Vellamo oli uskollisempi kuin Hilma: se ei luopunut sulhostaan.
Limonaatipullon, joka oli tuonut perille Petterin viimeisen tervehdyksen, talletti sen löytäjä Miina hänelle kuuluvaan soppeen palvelijattarien aitassa ja näytteli sitä harvinaisuutena tuttavilleen.
Niin kului taas joku aika. Petterin surullisesta lopusta ei enää paljoa puhuttu, sillä kullakin päivällä on suru itsellänsä, ja tuoreemmat tapahtumat tunkivat sen pois etualalta.
Mutta nuorisoseuran esimiehen kanssa ei Hilma enää seurustellut, ja esimieskin näytti puolestaan karttelevan häntä.
Tulivat sitten syysmarkkinat läheisessä kaupungissa. Hilmakin läksi markkinoille, sillä hänen oli tehtävä niillä ostoksia.
Markkinoilla oli paljon väkeä ja paljon kaikenlaista näkemisen arvoista. Siellä oli sirkus, jossa esiintyi muiden taiteilijain ohella maailman väkevin nainen, joka todellakin oli hyvin vahva, siellä oli eläinnäyttely, jossa oli kaikenlaisia hirmuisia petoeläimiä ja hullunkurisia papukaijoja, jotka kirkuivat, lörpöttelivät ja nauraa räkättivät orsillaan ja huusivat Hilmalle:
Akka! Akka! Kä-kä-kä-kä!
Markkinoilla oli myöskin suuri, komea karuselli jonka posetiivi oli Hilman kotipitäjän kirkon urkujen kokoinen ja jonka mahtavat sävelet voittivat loistavasti kaiken muun markkinahälinän ja pauhun.