Vihdoin sain selville, että hän oli muuttanut parturiaikojaan. Myöskin sain uudet ajat selville.
Kun hra Carlson pääsi tyrmistyksekseen perille keksinnöstäni, katosi hän kokonaan.
Kaikesta päättäen oli hän muuttanut parturia.
Olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Se ei enää ollut rehellistä peliä.
Siinä osassa kaupunkia ei ollut muuta parturia kuin se, jonka liikehuoneessa taistelumme oli käyty.
Hän kävi siis kirottuine, näppyläisine leukoineen kokonaan toisissa kaupunginosissa.
Mutta minä olin vannonut kostavani hra Carlsonille. Sammumaton vihani antoi minulle voimia ja sitkeyttä, ja oveluuteni kehittyi viikko viikolta.
Kahden viikon kuluttua oli hra Carlson taas kierroksessa. Seuraavalla viikolla olivat hänen määräaikansa selvillä.
Hän oli jälleen satimessa.
Sen jälkeen olen vainonnut hra Carlsonia kuin metsän otusta, järkähtämättömästi ja säälimättömästi.