— Eikä ole koskaan ollutkaan. Selvä juttu!
— Liekö tuo vielä niinkään selvä? Kun on kerran kenellä missä asiassa, niinkuin nyt esimerkiksi Montosen rouvalla, lailliset näytökset ja vannotetut todistajat, niin ei siinä silloin yksi hiirenraato paljon paina, olipa se missä tahansa. Vieraatmiehet ne ovat, jotka asiassa painavat, kun ne valansa päältä puhuvat ja todistavat.
Näin pohtivat eukot lakiasioita. Mutta muuan rokonrikkoinen lihakauppias soimasi heitä:
— Mitä te akat tyhjää tolkutatte? Kyllä se korkea oikeus tämän asian tutkii joltakin muulta syrjältä kuin miltä te ymmärrätte!
— Mitäs sinä lihakauppias puutut ihmisten puheisiin? Ei tässä sinulle puhuta!
— Tuollahan tuo menee raatimieskin. Sehän se taitaisi jo tietää tuomionkin. Ja niin on sillä naamakin kuin Mooseksen laintaulut.
— Ihan ovat kipeinä koko kaupungin akat paljaasta tietämisen halusta, sanoi Sippo lihakauppiaalle.
Mutta raatimies Waaranen käveli torin poikki aivan kuin ei mitään erinomaista olisikaan tapahtumassa.
Ja niin läpitunkemattomat olivat hänen kasvonsa, ettei niistä voinut mitään lukea.
Muijat huokasivat: