— Sellaisen likaisen, mustan säkin kun heittivät Menlösin pihasta meidän puolelle!
— Vai semmoista! sanoi rouva Montonen. — Anna Riitta käy heti heittämässä rääsyn takaisin Menlösin puolelle!
Seuraavana aamuna keksi rouva Menlös ulos tultuaan nokisen säkin entiseltä paikaltaan ja juoksi vihoissaan heittämään sen takaisin aidan yli. Mutta kaksi tuntia myöhemmin tuli se taas Menlösin puolelle niin että noki pölisi.
Nyt alkoi itsepintainen taistelu, joka kuitenkin ajan oloon muodostui vähän yksitoikkoiseksi. Koskaan ei tuo musta säkkirähjä saanut levätä kokonaista päivää samalla puolen aitaa. Yöllä vain se sai olla rauhassa, milloin Menlösin, milloin Montosen puolella.
— Minä vien sen likakuoppaan, ehdotti lopuksi Anna Riitta, joka alkoi väsyä tähän turhanpäiväiseen leikkiin.
— Ei, sanoi rouva Montonen. — Menlösin rouvan likaiset rätit eivät kuulu meidän korjattaviin. Sellainen hävytön, sivistymätön ihminen!
Ja kamppailu jatkui.
Rouva Menlös taas sanoi:
— Vai on rouva Montonen antanut palvelijainsa tehtäväksi syytää roskansa meidän pihaan! Mutta saadaanpa nähdä, kuka ensiksi väsyy!
— Äiti antaisi Miinan viedä sen likakuoppaan, että loppuisi moinen tora, esitti kerran Kaisu-neiti äidilleen.