Mutta juuri silloin tuli eräästä ovesta ulos raatimies Waaranen, ollen menossa pikipäätä yläkertaan nauttimaan voileivän ja ryypyn ennen istunnon alkua. Ja koska Waaranen on tunnettu hyvälaitaiseksi mieheksi, niin eukot piirittivät hänet heti ja huusivat:
— Voi hyvä herra raatimies! Saammeko me tulla sinne raastupaan kuuntelemaan?
Pitkään, mutta armollisesti katsahti raatimies torimuijiin ja sanoi:
— No tulkaahan nyt sitten. Mutta muistakaa olla ääneti, sillä…
Ja raatimies Waaranen kohotti kulmakarvojaan, loi anojiin merkitsevän silmäyksen ja lisäsi:
— Sillä nainen vaietkoon seurakunnassa.
Matamit panivat kätensä ristiin, kuullessaan tämän vakavan sanan, niiasivat ja kiittivät. Mutta heidän kasvoillaan loisti riemu.
Raatimies oli jo mennyt.
Mutta joutomies Markula, joka oli siihen ilmestynyt ties mistä, katseli matameja pää väärässä ja sanoi sitten pilkaten:
— No se oli akoille oikein hoi-hoi henkeen…