Ensimmäiseksi kohdisti hän purkauksensa Menlösin palvelijattareen Miinaan. Hän ei pitänyt asianmukaisena, että Miinaa kuulusteltiin todistajana, vaan katsoi, että hänen tuli olla syytettyjen penkillä yhdessä emäntänsä kanssa.
Auskultantti Kivilouhos ei ottanut tätä vaatimusta huomioonsa, vaan sanoi, että Miina saa olla todistajana kuten ennenkin.
Herra Nilsperi murahti vähän, mutta tyytyi kuitenkin tähän päätökseen.
Mutta suuri hämmästys valtasi melkoisen osan kuulijakunnasta, kun oikeus ilmoitti Miinan ja Anna Riitan välisen yksityisen kahakan jäävän kokonaan tämän jutun ulkopuolelle.
Silloin eräs niistä todistajista, jotka olivat olleet tämän kohtauksen silminnäkijöinä, kokosi kaiken rohkeutensa ja sanoi arasti:
— Korkea oikeus, saanko minä kysyä…?
— Mitä? kysyi auskultantti Kivilouhos, keskeyttäen vuoleskelemisen.
— Niin sitähän minä vain, että meitä olisi täällä monta todistajaa siinä nenän puremisessa… eikös meitä kuulustellakaan?
— Ei, sanoi oikeuden puheenjohtaja, ja sillä oli se kysymys ratkaistu.
— No voi hyvä ihme! päivittelivät eukot kuiskaillen.