Auskultantti Kivilouhos katseli häntä tuokion ja sanoi sitten:
— Maijastiina antoi viime kerralla niin hyvän ja selvän todistuksen, ettei siinä enää ole parsimista, niinkuin näiden muiden todistuksissa.
Oi voi! Ilon kyyneleet kohosivat Maijastiinan silmiin. Hän niiasi ja kumarsi:
— Kiitos, rakas herra tuomari ja pormestari!
Ja peräydyttyään takaisin väkijoukkoon kuului hän siellä ylpeästi sanovan:
— Siinä sen nyt kuulitte, akat!
Taas näpsäyttelivät auskultantti Kivilouhos ja raatimies Waaranen kynän lastuja, mutta asianajaja Bums ahdisteli juuri paraikaa Menlösin palvelijatarta niinkuin itse pahahenki.
— Mutta kyllä se tuo Miina vain osaa puolensa pitää! totesivat torimatamit hiljaa toisilleen.
Äkkinäisillä huomautuksillaan ja yhtä äkkinäisillä kysymyksillään koetti hän saada Miinan pussiin, mutta Miina oli aina varuillaan, eikä herra Nilsperi saanut pussin suuta kiinni.
Itsekin Miina kesken kaiken huomautti hätyyttäjälleen: