— Sen asian harkitsee korkea oikeus! huomautti Nilsperi painokkaasti.
Mutta järkähtämättömästi, puolueettomasti kulki kulkuansa oikeuden painava käynti.
Tuli se rouva Menlösinkin vuoro, sillä nyt ruvettiin kuulustelemaan niitä todistajia, joiden tuli antaa lausuntonsa Montosen kaivon tyhjentämisessä ilmi tulleista asianhaaroista.
Todisti suihkumestari Lampeeni:
— Kyllä me se kaivo tyhjäksi pumputtiin, ja kovasti siinä olikin työtä. Siinä olisi pitänyt oikeutta myöten olla kaksikin ruiskua pumppuamassa, mutta kun miehet oikein punnasivat, niin tyhjenihän se kuitenkin se kaivo lopuksi. Sitten me laskettiin tuo muurari Jänkkä kaivoon, eikä se löytänyt sieltä mitään hiirtä.
Nyt oli muurari Jänkän vuoro todistaa:
— Ei siellä ollut sitä hiirtä.
— Herra puheenjohtaja! sanoi asianajaja Nilsperi. — Saanko tehdä muutamia kysymyksiä todistaja Jänkälle?
— Olkaa hyvä! sanoi auskultantti Kivilouhos, jonka samassa onnistui näpsäyttää suuri lastu niin taitavasti, että se lensi raatimies Waarasen kaulalle ja putosi kauluksen väliin, missä se kutitti kaulaa niin kovasti, että raatimiehen täytyi avata sekä kaulaliinansa että kauluksensa saadakseen lastun pois. Siinä ei hän kuitenkaan onnistunut, sillä lastu valahti nyt alemmaksi, eikä käynyt raatimies Waarasen päinsä alkaa tässä sen enempää riisuutua.
Mutta herra Nilsperi kysyi Jänkältä: