Tämä kulkureitti, jota vastapuoli ilman mitään laillista perustetta väittää tieksi, on syntynyt aikoinaan luultavasti siten, että herra Menlösin sisarvainaja, joka piti taloa ennen taloustirehtööri Menlösiä, oli antanut irroittaa muutamia lautoja aidan syrjästä, jossa liian lyhyiksi jääneet lankut on korvattu pienillä laudanpäillä, ja siitä he sitten kävivät sekä kaivolla että likakuopalla.
— Siihen katsoen ja mitä muuta tässä jutussa on esille käynyt, ja huomioon ottaen, ettei vastapuoli ole voinut esittää minkäänlaisia todistuksia väitteensä tueksi, on siis ilmeistä, ettei herrasväki Menlösillä ole mitään oikeutta vaatia päämiestäni pitämään tuota heidän omavaltaisesti ja laittomasti käytäntöön ottamaansa reittiä lankkuaidan läpi auki.
— Kyllä minulla on oikeus! sanoi rouva Maria Menlös harmista punoittaen.
Rouva Montonen loi häneen ivallisen silmäyksen, ensimmäisen silmäyksen tänä päivänä… ja moneen viikkoon.
Rouva Maria Menlös parka! Miksi ei hän ollut ottanut itselleen asianajajaa?
Katkerasti katui hän tällä hetkellä ajattelemattomuuttaan.
Sillä mitäpä hän voi kokeneen Nilsperin musertavaa puhetaitoa vastaan?
Mutta olisipa ollut hänelläkin asianajaja, niin kyllä se olisi pitänyt
Nilsperinkin korvat kuumina!
Nyt ei rouva Menlös voinut vastata paljon muuta kuin:
— Tuo kaikki on tahallista koukkuilemista! Minun puolellani on oikeus.