Mutta kokeneena juristina alkoi herra Nils Pehr Bums sitä lujemmin vetää toisesta nuorasta.
Siitä likaveden kaivon luo kaatamista koskevasta rikoksesta hän, herra Nilsperi, sitä kiivaammin kävi rouva Menlösin ja Miinan kimppuun. Siitä hän ei päästä irti, ei vaikka hampaat heltiäisivät.
— Minä kysyn Miina Laaniselta vielä kerran, miksi hän tyhjensi likasangot sinne kaivon viereen?
Ja herra Bums muljautti silmiään niin että pahaa teki.
Mutta Miina sipaisi taistelun kiihkeydessä irtautuneen hiuskimpun korvansa taakse ja vastasi:
— Mutta sanokaapas, herra Nilsperi…
— Bums!
— Anteeksi… sanokaapas herra Nilsperi Pumps, mihin minun sitten olisi pitänyt kaataa ne likavedet?
— Se ei ole mikään vastaus kysymykseen, sanoi herra Bums ankarasti. —
Mihin hyvänsä muuanne, mutt'ei toisten ihmisten kaivolle.
— Siitä aidan nurkasta, missä meidän nykyinen likakuoppamme on, menee, pieni oja meidän puutarhan puolelle, huomautti Miina.