— Jutun käsittely keskeytetään puoleksi tunniksi, jolla aikaa oikeuden jäsenet käyvät tutustumassa tapahtumapaikkaan.
XXII
Ja sitten lähti korkea oikeus niiden rikosten tapahtumapaikalle, joista tämä suuri juttu oli nostettu.
Juhlallinen näky: edellä auskultantti Kivilouhos ja raatimies Waaranen, sitten poliisi Miettinen, sitten Nilsperi ja rouva Montonen, sitten herrasväki Menlös, rouva pää pystyssä ja herra viiksiään kierrellen, ja sitten kaikki muu väki, torimatamit, Sippo, Markula, Maijastiina Mönkkynen, Remes, Kriikuna, setä Salmela ja muut. Sillä kaikki tahtoivat olla läsnä. Mutta kaikkein ensimmäisenä juosta viiletti Peurasen Asko viisikymmenpenninen kädessään, ja hänen poskensa hehkuivat, hänen silmänsä loistivat.
Halki torin eteni kulkue arvokkaasti Papinkadulle päin. Pysähtyivät maalaiset kuormiensa ääressä mittaamasta voita, kaloja ja muita tavaroita, keskeytyi kaupan hieronta, vasujen yli kumartuneet selät oikenivat, ja jokaisessa talossa matkan varrella huudettiin:
— Tulkaa sukkelaan katsomaan!
Ja silloin kaikki ikkunaan juoksivat, ja katsottuaan kiiruhtivat ulos tiedustelemaan, mistä oli kysymys. Ja sen kuultuaan liittyivät kyselijätkin kulkueeseen. Auki jäivät ovet, pikku lapsi jäi keinuttajatta kehtoonsa ja alkoi parkua, mutta eipä ollut kuulijaa eikä viihdyttäjää, jäi kahvipannu kiehumaan hellalle, kiehuen ylitse, niin että poro liedessä tuprusi, mutta eipä tullut ketään, joka olisi sen nostanut hellan reunalle rauhoittumaan. Lattialle putosi sukankudin kutojan sylistä ja sohvan alle kieri kerä, jossa sen kissanpoika otti huostaansa, sotkien lopuksi kaiken langan.
Mutta kulkue saapui Menlösin pihaan, ja poliisi Miettinen sanoi:
— Pysykää te ihmiset loitompana, että korkea oikeus saa tarkastaa.
Ja korkea oikeus tarkasti. Tarkasti lankkuaidan, jolla musta säkinriekale yhä roikkui, kunnioitti sitäkin rähjää ohimennen silmäyksellään, tarkasti likakuopan ja kysyi Miinalta: