— Konstaapeli Miettinen on hyvä ja käy noutamassa pullon tänne, sanoi auskultantti Kivilouhos poliisille.
Poliisi lähti. Jännityksellä odotettiin hänen tuloaan, Markulan pidellessä kiinni pöydän reunasta.
— Ei siellä mitään pulloa ollut, ilmoitti kaikkein pettymykseksi
Miettinen, palattuaan sisään.
— Johan minä sanoin! huudahti Markula, joka oli heittänyt tyhjän pullon torille, lähtiessään kulkueen perässä Menlösin likakuopalle.
— Mutta näkeehän sen jokainen, että se on päissään, huomautti rouva
Montonen.
— Niin, kyllä se on tallukassa, kuului mutinaa yleisön joukosta.
— Selvin mies tässä huoneessa! vakuutti Markula ylimielisesti.
— Pitäisi haistaa sen henkeä, onko se ryypännyt, kuului ovensuusta.
Sippo se sieltä niin sanoi.
— Ei teidän tarvitse sieltä ovensuusta neuvoa, sanoi herra Kivilouhos.
— Jos konstaapeli Miettinen tulisi haistamaan tämän todistajan henkeä.