Konstaapeli Miettinen astui Markulan eteen ja nuuhki. Sitten hän ilmoitti.
— Tämän Markulan ympärillä tuntuu aina sen verran pulituurin tuoksua, ettei saa oikein selvää, onko se enemmän ryypännyt.
Ja Markulalle hän sanoi:
— Puhalla henkeäsi!
Mutta Markula ei puhaltanut. Päinvastoin veti hän henkeä sisäänpäin.
— Se pidättää hengitystään, selitti Miettinen.
— Mutta ei se pitkään pidätä.
Odotettiin.
Markulan kasvot alkoivat muuttua sinertäviksi.
— Pitääkö sinulle antaa keinotekoista hengitystä! sanoi Miettinen äkkiä, tarttui Markulan käsivarsiin, nosti ne ylös ja painoi sitten, alas, rintaa vasten.