Silloin ei Markula voinut enää pidättää hengitystään. Hän puhalsi voimakkaasti, ja salin täytti väkijuomain tuoksu.
— Tänne asti tuntuu! todistivat torimatamit.
— Viekää se putkaan! sanoi auskultantti Kivilouhos poliisi Miettiselle.
Ja putkaan vietiin Markula.
Silloin aukeni oikeussalin sivuovi, se, joka vei tuomarin huoneeseen, ja sisään köpitti raastuvanoikeuden toinen raatimies, ukko Tujulin, viskaali Tujulinin isä, asettuen vaivalloisesti istumaan tuolilleen tuomarinpöydän ääreen, vastapäätä raatimies Waarasta.
— Päätös tulee, päätös tulee! kuului suhina ja sihinä yleisön joukossa.
Sillä raatimies Tujulin, joka oli jo kahdeksankymmenen vuoden vanha ja umpikuuro, saapui paikalleen silloin, kun oikeus alkoi valmistautua päätöstään tekemään. Siinä hän sitten istui jotain kynää hypistellen, itsekseen mutisten tai huuliaan napsutellen siihen saakka, kunnes päätös oli julistettu.
Ja totta olikin, että oikeus oli päättänyt antaa päätöksensä ja tehnyt sitä varten vahtimestari Komperolle salaisen merkin, josta tämä tiesi lähteä noutamaan ukko Tujulinia, että raastuvanoikeus olisi täysilukuinen.
XXIV
Suljettujen ovien takana harkitsee päätöstään raastuvanoikeus, mutta odotushuoneessa on kova jupina. Milloin se puhkeaa äänekkääksi väittelyksi, silloin hillitsee sen vahtimestari Kompero, sanoen: