Mieltäkiinnittävä virkistyshetki oli päättynyt. Torilla alkoi taas työn ja toimen aika.
Setä Salmela sanoi Kriikunalle:
— Mielestäni oli tämä päätös sopusoinnussa sekä sivistyksen että ihmisyyden kanssa. Ehkä olisi se ollut sitä vielä suuremmassa määrässä, jos ei olisi tuomittu minkäänlaisia sakkoja, vaan olisi vain kanteet kumottu molemmin puolin ja kuitattu kulut asiallisten kesken.
Mutta Remes sanoi siihen:
— No täytyihän sitä nyt antaa vähän sakkoa edes toriämmien mieliksi.
Asianajaja Nils Pehr Bums sanoi rouva Montoselle:
— Olisi hulluutta jättää juttua tähän. Moinen päätös on suorastaan käsittämätön. Minä panen pääni pantiksi, ettei se pidä hovioikeudessa. Paljon olen minä asioita ajanut, mutta enpä ole vielä näin typerää päätöstä nähnyt.
— Niin, tietysti me valitamme, sanoi rouva Montonen. — Tämähän on skandaali!
— Hävytöntä! sanoi rouva Menlös miehelleen. — Hävytöntä! Minun teki mieleni sanoa se heille päin naamaa.
— Ja minä jo pelkäsin, että rouva sanookin sen, kertoi Miina. —
Silloin me olisimme joutuneet jokainen linnaan.