Ukko Blomkvist, postimestari, sanoi:
— Taitaa sitten olla tänä päivänä Montosenkin leuka vähän kekallaan… mutta olihan tuo joka tapauksessa hauska, että muistettiin viimein tätäkin maailmanlopun nurkkaa. Kun nyt vielä saataisiin oikea pormestari — ja pappi Kettunen hiiteen!
Piririm… piririm…
Kauppaneuvos Montosen puhelin se niin soi.
Se soi lakkaamatta koko aamupäivän.
Piririm… piririm…
Mutta ei vain mene kauppaneuvos Montonen itse koskaan ensimmäisenä puhelimeen, vaan Matti Mainio Mikael on saanut puhelimeen vastaamisen urakalla suorittaakseen.
Piririm… piririm…
— Halloo! Matti kimeällä äänellään huutaa. — Isäkö? On isä kotona, kyllä minä kutsun.
Ja sitten juoksee hän huutamaan isälleen: